Unelmaminä – rasitteesta kannustimeksi


Unelmaminä. On sinänsä tervettä pyrkiä johonkin ihanteeseen, oli se sitten kasvissyönti tai organisoitu lapsiperhearki, mutta jossain vaiheessa unelmaminästä tulee taakka. Rasite. Vaatimus. "En pysty tuollaiseksi, en siis ole mitään." Näin ainakin meillä perfektionismiin taipuvaisilla.

Minun unelmaminääni leimaa se, että se (hän?) on terve, tai ainakin terveempi kuin minä nyt. Unelmaminäni pystyy käymään kahvilassa juomassa herkkukaakaota ilman ahdistusta ja syyllisyyttä. Unelmaminäni pystyy harrastamaan monipuolisesti liikuntaa ilman hirveitä kipuja. Unelmaminäni jaksaa psyykkisesti pukea liikuntakamppeet ylleen ja lähteä ulos tarpomaan. Unelmaminäni pystyy kirjoittamaan tunteja, eivätkä käsisäryt häiritse. Unelmaminäni jaksaa kokata kaksi lämmintä ateriaa päivässä, jaksaa kokeilla ennakkoluulottomasti reseptejä eikä tunne syyllisyyttä santsattuaan lasagnea.

Unelmaminäni on pitkälti epärealistinen. Kursivoin avainasemassa olevat verbit edellisen kappaleen virkkeistä: pysyy, pystyy, jaksaa, pystyy, jaksaa, jaksaa.

Okei, pessimismi puhuu, mutta ahdistuksen kroonistuttua on epätodennäköistä, että kahvilan kaakaot olisivat ikinä vailla ahdistusta. Fibromyalgian kanssa on epätodennäköistä, että monipuolinen – siis myös oikeasti rankka – liikunta olisi milloinkaan kivutonta tai edes lievästi kivuliasta. Bipolaarihäiriöni masennusvaihe on kestänyt puolisentoista vuotta; on epätodennäköistä, että ilman jonkinlaista lääkkeellistä interventiota pääsisin tästä sellaiseen tilanteeseen että edes jaksaisin pukea kunnolliset liikuntakamppeet ylleni. Käsisäryt häiritsevät kirjoittamista, edellämainittu masennusvaihe häiritsee kokkaamista.

Mutta jos hajotan tämän unelmaminän epärealistisena, minun lienee syytä rakentaa unelmaminä, jota kohti oikeasti pyrkiä. Sillä ilman haaveita ja tavoitteita elämä käy tyhjäksi. Jonkinlainen kannustin, että pyrin aina johonkin jotta elämä ei pysähdy.

Jos mielenrauha ja fyysinen aktiivisuus tietyn rajan yli ovat epärealistisia, mitä jää jäljelle?

Voin lukea. Tahdon lukea. Sanallistettakoon: unelmaminäni lukee ainakin kirjan kuukaudessa. Askeleet, jotka otan päästäkseni tähän tavoitteeseen: selaan kustantamojen uutuusluetteloita, lisäilen kirjoja Goodreadsissa Want to Read -hyllyyn, varailen kirjoja kirjastosta.

Voin katsoa elokuvia. Tahdon katsoa elokuvia. Useinkaan en jaksa keskittyä paria tuntia, mutta sanallistettakoon: unelmaminäni katsoo ainakin yhden elokuvan kuukaudessa. Askeleet, jotka otan päästäkseni tähän tavoitteeseen: seuraan Netflixin uutuuksia ja lisäilen Omalle listalleni kaikki kiinnostavat, tallentelen Elisa Viihteeseen mielenkiintoisia elokuvia.

Voin rajoittaa eläinperäisten ruoka-aineiden käyttöä entisestään. Tahdon tehdä sen, puolison low FODMAP -ruokavalion rajoissa. Sanallistettakoon: unelmaminäni tekee ainakin yhden täysvegaanisen aterian viikossa. Askeleet, jotka otan päästäkseni tähän tavoitteeseen: etsin vegaanien ruokablogeja ja tutkin, mitkä vegaaniset proteiininlähteet soveltuvat low FODMAP -ruokavalioon (tiedossa on jo, että soijarouhe ja tietyt tofut sopivat)

Voin olla koiran ja kissan kanssa. Voin ulkoiluttaa koiraa pieniä pätkiä, kunhan ei ole koleat kelit, jolloin kokovartalokivut vaivaavat. Sanallistettakoon: unelmaminäni huolehtii parhaansa mukaan lemmikeistä. Askeleet, jotka otan päästäkseni tähän tavoitteeseen: pyrin käymään edes yhdellä lenkillä päivässä. Edes puolison ja koiran kanssa. Teippaan akillesjänteen seudun, jotta kenkä ei hankaa sitä rikki... taas.

Voin tulkita Tarot-kortteja. Tahdon tehdä niin. Tahdon myydä osaamistani sillä saralla jaksamiseni mukaan. Sanallistettakoon: unelmaminäni tekee ainakin yhden Tarot-tulkinnan viikossa, ja tienaa pikkuhiluja myymällä Tarot-tulkintoja. Askeleet, jotka otan päästäkseni tähän tavoitteeseen: suoritan loppuun aloittamani Tarot-kurssin, koetan oppia parhaani mukaan lisää joka ikinen viikko. Tarot-tulkitsija ei ole ikinä täydellinen.

Voin kirjoittaa, ja tahdon totta vie kirjoittaa. Sanallistettakoon: unelmaminäni kirjoittaa ainakin NaNoWriMon verran vuodessa, ja työstää tekstiä eteenpäin muina kuukausina. Askeleet, jotka otan päästäkseni tähän tavoitteeseen: työstän viime vuoden NaNoWriMo-tekstiäni, pikkuhiljaa jotta ranteet eivät kipeydy, mutta kuitenkin.

Voin ulkoilla ja joogata, fibromyalgiakipujen rajoissa, joten sanallistettakoon: unelmaminäni ulkoilee ja joogaa sen, minkä pystyy. Askeleet, jotka otan päästäkseni tähän tavoitteeseen: ulkoilusta jo kirjoitinkin; etsin fibromyalgikoille sopivia joogavideoita YouTubesta ja kaivan joogamattoni esiin kaapin perukoilta.

Voin opiskella kieliä. Tahdon oppia arabiaa. Sanallistettakoon: unelmaminäni opiskelee arabian perusteita. Askeleet, jotka otan päästäkseni tähän tavoitteeseen: lataan Memrisen puhelimeeni takaisin, ja alan opiskella arabiaa taas.

Haaveeni ovat pieniä, mutta en pidä järkevänä haaveilla vuorikiipeilystä tai laskuvarjohypyistä, sillä niistä haaveista tulisi ennen pitkää taakka, rasite, vaatimus. Askeleet ovat helppoja, jotta niistä ei tule kynnyskysymystä.

Jospa näillä eteenpäin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kesän 2018 bucket list

Askeetikoksi!

Köyhät ei konmarita